Elokuun muutama leffa- ja sarjasuosikki

Elokuun viimeisen viikon katselut olivat kaikki brittiläisiä - yksi elokuva ja kaksi lyhyttä sarjaa:

The Thursday Murder Club, Hostage ja Geek Girl, kaikki hyvin ja ammattitaitoisesti tehtyjä, ja varsin perinteisiä lajiensa edustajia. Ja kaikki Netflixillä...

Ainoa elokuva - olisi myös voinut mainiosti olla pilotti sarjaan - esitteli näyttämönä paremmanpuoleisen valtavaan manoriin sijoittuvan loppusijoituspaikan varakkaille vanhuksille. Vanhat konkarit pääsivät herkuttelemaan nyansoiduilla hahmoilla, huolitelluilla repliikeillä ja mystillisillä menneisyyksillä. Itse juoni oli myös perinteinen: konnamainen osakas halusi 'kehittää aluetta' ja samalla myydä kartanon vanhusten alta. Mutta vanhat olivat kokeneita ja näkivät läpi valheiden, ja sinänsä näppärien käänteiden jälkeen saivat ratkaistua peräti kaksi murhajuttua, vanhan vuosien takaisen ja... no ei kerrota kaikkea! 

Vanhat konkarit Helen Mirren, Celia Imrey, Ben Kingsley, Pierca Brosnan ja muut ovat rutinoituja, vähän kuin mahtava lounas vailla mausteita - Jonathan Prycen dementoitunut shakinpelaaja on sopivan fiksu ja vinksahtanut ollakseen nautittava.

                                    

https://www.imdb.com/title/tt12001534/?ref_=ext_shr_lnk

Sarja ”Hostage” pelaa eurooppalaisella politiikalla Britannian pääministerin puolison jouduttua kidnapatuksi Afrikassa. Pääministeri on nainen - Suranne Jones, melkeinpä liian tehokas ja linjakas suorituksissaan viimeaikojen jännärisarjoissa - kuten on myös Ranskan presidentti - Julie Delby, hieman inhimillisempi - joka joutuu kiristyksen kohteeksi tilanteen kehittyessä kansainväliseksi kriisiksi. Jollain lailla naispoliitikkojen hallinnolla tehdään pilkkaa, ehkä nopeilla naiveilla reaktioilla, vaihtoehdottomuudella, eikä mahdollinen tilanteiden hahmottaminen ja pohdinta avaudu kerronnassa vaan jatkuvasti joutuu ihmettelemään, mistä mikäkin toiminta putkahti liikkeelle. Mutta kyllähän sen katseli läpi: briteillä on vankka kokemus tämäntyyppisistä tarinoista ja tuntemusta läpimädän hallinnon suhteiden toiminnasta…

https://www.imdb.com/title/tt31806048/?ref_=ext_shr_lnk

Toinen sarja, Geek Girl taas kiertyy koulun, erilaisuuden ja kiusaamisen kautta erilaisuuksia promovoivaan muotimaailmaan. Geek/nörtti (a person who is knowledgeable about and obsessively interested in a particular subject, especially one that is technical or of specialist or niche interest.) Harriet joutuu koulussa rulettavan pintajengin kiusaamaksi, mutta luokan vieraillessa Lontoon muotiviikolla hänet löydetään mallitoimisto Infinityn casting-tilaisuuteen ja valitaan malliksi japanilaisen suunnittelijan näytökseen. Harriet on neurodivergentti, kuten myös häntä näyttelevä Emily Carey ja tarinan omaelämänkerrallisena kirjoittanut Holly Smale, joten kokemusasiantuntijuutta löytyy. 

Muotimaailman vauhdikkaissa kuvioissa Harriet menettää parhaan ja ainoan ystävänsä (saa takaisin myöhemmin), joutuu nolatuksi, pääsee matkustamaan ym. Mallina hän saa mainetta ja menestyy, poikaystävän ja iloa elämäänsä...

Sarja on sympaattinen ja lohdullinen, positiivisesti poikkeavaan suhtautuva, mistä henkilökohtaisesti pidän. Ja iloinen paniikkihäiriöistä huolimatta.

https://www.imdb.com/video/vi2951530009/?ref_=ext_shr_lnk